PI:n 90-vuotishistoriikki oheisessa linkissä: http://www.papereng.fi/90_vuotta/

Yhdistyksen perustamisen kantavana voimana oli kaksi miestä - idealisti Ilmari Stenbäck ja realisti ja käytännön mies Alex Lampén. He järjestivät alustavan kokouksen Helsingissä 24. maaliskuuta 1914. Kokouksessa olivat myös läsnä insinöörit Ingwald Sourander Simpeleeltä, Ilmari Tamminen Ensosta, Alvar Brejlin Kuusankoskelta, Georg Holm Läskelästä, Robert Rehbinder Hämekoskelta, Georg Fraser Kyröskoskelta, Bruno Ungern Äänekoskelta ja Axel Solitander Tampereelta. Varsinainen perustava kokous pidettiin 12. huhtikuuta 1914.

Virallisessa, perustavassa kokouksessa oli läsnä 17 paperi-insinööriä. Vuosi perustamisen jälkeen jäsenmäärä oli jo 51, mikä oli hyvä saavutus, kun muistetaan, että maailmansota syttyi vain puoli vuotta yhdistyksen perustamisen jälkeen. Vuosi 1918 oli tuhoisa ja sen uhrina yhdistys menetti myös syntysanojensa lausujan Ilmari Stenbäckin sekä seitsemän muuta ja yhden kannattavan jäsenen.

1920-luvun lopulle tultaessa oli toimivien jäsenten määrä kohonnut jo pariin sataan. Kannattavia jäseniä oli nelisenkymmentä ja toiminimijäseniäkin yli 30. 1930-luvun alussa kasvu taantui, mutta kääntyi jälleen nousuun kymmenluvun jälkipuoliskolla. Talvisodan syttyessä oli toimivia jäseniä kolmisensataa ja kokonaisjäsenmäärä 371.

Uudet sodat supistivat jäsenmäärää hieman, mutta rauhan palattua alkoi kasvu uudelleen. Vuonna 1944 rikottiin 400:n ja vuonna 1954 600:n raja. Kymmentä vuotta myöhemmin tavoiteltiin tuhatta ja vuonna 1994, 70. vuosipäivänä, 2000 jäsentä ei ollut enää kaukana.

Aatteelliset tavoitteet muuttuivat vuosien saatossa käytännön toimiksi. Osa niistä on yhä arkipäivää, osa on vaihtunut uusiin. Keskeistä on kuitenkin ollut se, että toiminnalla on ollut kaksi valtasuuntaa: toisaalta selvät ammatilliset asiat ja toisaalta henkilökohtainen kanssakäyminen ja yhteydenpito. Toimintamuodoista vanhin on luonnollisesti kokoukset. Virallisten kokousasioiden ohella niissä on käsitelty tekniikkaa ja taloutta sekä muita yhdistyksen jäseniä kiinnostavia aihepiirejä laajasti ja monipuolisesti.

Ensimmäinen ulkomainen vieras saatiin yhdistyksen kokoukseen vuonna 1921 Ruotsista. Sitten sovittiin aikakauslehtien vaihdosta saksalaisen sisaryhdistyksen kanssa. Norjassa vierailtiin Papierindustriens Tekniske Föreningenin vieraana vuotta myöhemmin ja Svenska Pappers- och Cellulosaingeniörs Föreningeniltä saatiin kutsu vuonna 1924. Vierailut laajenivat sittemmin myös esitelmävierailuiksi ja suuntasipa yhdistys vuonna 1929 kokousretkensä maan rajojen ulkopuolelle, Viroon.

Pohjoismaista yhteistyötä ryhdyttiin tiivistämään 30-luvulla tavoitteena pohjoismainen säännöllisesti järjestettävä kongressi. Aloite tuli Ruotsista ja niinpä yhteinen kokous pidettiin syyskuussa 1936 Tukholmassa. Sen 350 osanottajasta noin 60 oli Suomesta.

Vuonna 1956 aloitettiin EUCEPA-yhteistyö eli Euroopan Paperi-insinööriyhdistyksen yhteistoiminta.

Julkaisutoiminta on aina ollut keskeisellä sijalla. Ajatus oman lehden perustamisesta esitettiin jo yhdistyksen täyttäessä kaksi vuotta. Lehti nimeltä Finsk Papperstidning - Suomen Paperilehti ilmestyi vuoden 1917 alussa. Kahta vuotta myöhemmin alkoi ilmestyä yhdistyksen ja teollisuuden yhteinen äänenkannattaja nimeltään Suomen Paperi- ja Puutavaralehti - Pappers- och Trävarutidskrift för Finland.

Yhdistyksen toimittamien oppi- ja käsikirjojen historia olisi perusteellisenkin tarkastelun arvoinen. Asia tuli ensimmäisen kerran esille yhdistyksen ulkopuolelta insinööri Hjalmar Strömin aloitteesta. Hän ilmoitti kirjoittavansa teoksen sulfiittiselluloosan valmistuksesta ja tarjoavansa sitä yhdistyksen julkaistavaksi. Kirja valmistui vuonna 1934. Siitä tuli menestysteos, jota painoksen loppuessa ja tekniikan kehittyessä ryhdyttiin uusimaan 1930-luvun lopulla. Sotavuosista ja päätoimittajan kuolemasta johtuen tämän kirjan toimitustyö viivästyi ja uusi teos saatiin vasta vuonna 1952. Käsikirja II nimeltä Paperin ja kartongin valmistus viipyi vielä pitempään ja tuli painosta 1959.

Seuraava painos ilmestyi vuonna 1969, jonka jälkeen seurasivat kirjat Puukemia (1977) ja Massanvalmistus ja Paperin-valmistus (1983). Oppi- ja käsikirjojen uutta sukupolvea, nimeltään Papermaking Science and Technology, alettiin suunnitella vuonna 1994. Kirjasarja ilmestyi 19 osassa englanniksi vuosina 1998-2000.

Yhdistyksen oppikirjasarja on kautta vuosien ollut hyvä näyttö jäsenistön pyyteettömästä työskentelystä yhdistyksen tarkoitusperien hyväksi. Työ on tehty vapaaehtoisin voimin joko täysin palkkiotta tai muodollista korvausta vastaan. Se on saanut myös teollisuuden tuen, sillä jotkut kirjoittajista ovat työnantajan luvalla voineet tehdä ainakin osan panoksestaan työaikana.

Muita julkaisutoiminnan tuotteita ovat olleet yhdistyksen vuosikirja, kuvamatrikkelit, 50-vuotishistoriikki sekä eräät erillisteokset.

Esimerkkeinä muunlaisista asioista, joihin yhdistyksen jäsenkunta on osallistunut, mainittakoon paperimuseon perustaminen, muistokivi Thomasbölen paperimyllyn sijaintipaikalle, rahankeräys koekoneen saamiseksi Keskuslaboratorioon sekä toimenpiteet hyvän opiskelija-aineksen saamiseksi turvaamaan alan jälkikasvu.

Yhdistys on myös saanut lahjoituksina joukon rahastoja, joista on jaettu stipendejä ja tunnuspalkintoja ja joiden turvin on harjoitettu hyväntekeväisyystoimintaa tukemalla kahden sotaorvon kummilapsen koulunkäyntiä 12 vuoden ajan. Ajan vaatimukset ovat pakottaneet yhdistyksen muokkaamaan rahastoaan vuosien saatossa, kuitenkin siten, että lahjoittajien, pääasiassa omien jäsenten, alkuperäiset tavoitteet on voitu mahdollisimman hyvin säilyttää.

Stipendivarat ovat tehneet mahdolliseksi monien yhdistyksen keskeisten tavoitteiden toteuttamisen. Merkittävin käyttökohde on nykyään Post graduate -stipendi, jolla vuodesta 1963 alkaen on vuosittain voitu lähettää yksi yhdistyksemme nuori jäsen täydentämään opintojaan Pohjois-Amerikkaan The Institute of Paper Chemistryyn Atlantaan. On kuitenkin syytä muistaa, että jo ennen tämän käytännön aloittamista tehtiin Amerikan matkoja stipendivaroin niin, että kaksi ensimmäistä insinööriä lähetettiin matkaan vuonna 1922.

Mukailtu artikkelista:
Antti Arjas, SPY:n toiminta insinöörien yhdyssiteenä.
Paperi ja Puu, No. 6-7, 1984.